Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

                                   

                   

             Tarinoita pähkinänkuoressa

                          Mystikon matka

 

Synnyin ja putkahdin tähän maailmanpyörään kauan sitten hämärissä olosuhteissa, missä kullankeltaisena, silmät valmiiksi auki toljottaen ja ihmetellen tätä sirkusta, aloitin huojuvan nuorallatanssini kohti korkeuksia ja vaikeuksia.

Yhteiskunnalliset ikävät velvoitteet ja muut epämieluisat pakotteet eivät vetäneet puoleensa, joten hoidin nämä ikävyydet alta pois hyvässä järjestyksessä. Myöhemmin lyhyt tutustuminen näihin yhteisöllisiin velvollisuuksiin varmisti päätökseni siitä, että sovinnaiset kaavat ja säännönmukaisuudet eivät sopineet yksinäiselle ja itsenäiselle luonnonlapselle alkuunkaan.

Nämä kaikki hidasteet olivat vain esteitä ja kahleita, jotka piti murtaa löytäessäni oman tieni ja tarkoitukseni, sekä elämänkohtaloni määräämäni suunnan. Tätä polkua lähdinkin sitten tallaamaan järjestelmällisesti ja päämäärätietoisesti eteenpäin, vaikka ympäristö ja yhteisö olikin välillä sitä tiukasti vastaan.

Yhteiskunta byrokraattisine valtakoneistoineen ja järjestelmineen yritti sinnikkäästi nujertaa vastarintaani ja pakottaa ahtaisiin normeihin, sekä kaavamaisiin sääntöihin. Taistelu omasta tilasta ja vapaudesta muodostuikin niin kiivaaksi, että olin murtua kaiken sen painostuksen alla. Olikin lopulta pakko paeta omaan rauhaansa ja hioa puolustustaktiikkaansa, sekä selviytymis-strategiaansa uuteen kuosiin.

Vähitellen vuosikymmenten vieriessä, taakka ja painolasti harteilla kasvoi niin suureksi, että oli haettava apua ulkopuoliselta taholta. Onneksi oikeudenmukaisuus ja inhimillisyys lopulta sai niskalenkin ja selkävoiton epäinhimillisyydestä. Kaidalla tiellä on kuitenkin koko ajan pysytty, vaikka houkutuksia on tullut tielle roppakaupalla. Tiedon valtateilläkin on kuljettu ja vaelleltu, ihmetellen tätä maailman menoa sekä sen oravanpyörää omasta näkövinkkelistäni käsin.

Lapsenomainen uskoni ja ajatusmaailmani yhdessä vankan elämänkatsomukseni kanssa, on ollut se kantava voima, joka on vienyt minut yli kaikkien esteiden ja muurien. Olen siis tällä hetkellä jo puolessa välissä taivallustani ja matkaani. Joten kuten mielestäni myöskin aika hyvin säilynyt, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Vaikka kuoreni onkin saanut aikanaan koviakin kolhuja, olen kovettanut sen yhä uudestaan kestämään elämän myötä- ja vastavirrat, sen karikoita myöten.

Kun olen kuitenkin monissa eri liemissä keitetty ja niissä sopivalla tavalla kypsynyt, sekä vaikeuksien kautta jalostunut; ei parkkiintunut nahkani ole enää niin herkkä ulkoapäin tuleville ärsykkeille. Tietotaitoa ja kokemusta on karttunut matkan varrella, ainakin kotitarpeiksi asti. Kaikkea en ole pystynyt sulattelemaan tai kakistelematta nielemään, mutta egoni saamista lukuisista kolauksista huolimatta se ei ole kuitenkaan kasvanut, eikä paisunut liian isoksi. Ainakaan jos itseeni on vähänkään luottamista.

Vaikka ehkä olenkin usein suuna ja päänä, vähän joka paikassa häsläämässä, osaan myös tyylikkäästi ja arvokkaasti vetäytyä viisaasti tilanteista, jos tarve niin vaatii. Olen kuitenkin melko sovitteleva ja suvaitsevakin luonne, kaikessa omalaatuisuudessani. Välillä tietty tiukasti kritisoin, sekä kyseenalaistan vallitsevia käsityksiä ja luutuneita arvomaailmoja.

Kaiken kaikkiaan olen kasvanut ihmisenä juuri sellaiseksi kuin alunperin oli tarkoituskin. Otan usein etäisyyttä ja perspektiiviä asioihin ja peilaan kokemuksiani ympäristön kautta, josta onkin syntynyt toisinaan mitä hedelmällisempiä ja ikimuistoisempia vuorovaikutus-suhteita ja törmäyskurssejakin siinä toimivan yhteisön kanssa.  Mutta kaikkeahan ei voi saada ja saavuttaa, joten tyydytään nyt näihin systeemeihin ja kuvioihin tällä kertaa.

 

                           

                        

 

 

 

 

©2017 ScoMy - suntuubi.com